たこ焼きはおいしいです! eli takoyakit ovat OMNOMNOMNOM!

Viime tammikuun reissulla Tokiossa  asuimme Kōenjissa, mistä löytyy älyttömän hyvä valikoima pikaruokaloita (japanilaisia että länsimaalaisia), 24h auki olevia kauppoja, ravintoloita sekä pieniä ruokakojuja. Aivan ykköseksi meillä valikoita juuri tällainen, vanhemman pariskunnan ylläpitämä Taiyaki/Takoyaki-kioski.

Takoyakit ovat pyöreitä, paistettuja taikinapalloja, joiden sisältää löytyy yleensä mustekalaa. Pallojen päälle laitetaan tummaa takoyakikastiketta, majoneesia, merileväjauhetta ja boniittihiutaleita. Pallot tarjoillaan juuri takoyakiraudasta paistettuina, eli ovat aivan hirvittävän kuumia sisältä, mutta tolkuttoman hyviä!

Reissun jälkeen jäimmekin pohtimaan, miten itse voisimme näitä valmistaa? Raaka-aineita näihin on erittäin helppo löytää Suomesta, netti on pullollaan hyviä ohjeita myös ja jos ei satu mustekalaa olemaan, korvikkeena voi käyttää vaikka katkarapuja, mitkä eivät ole mitään tavattomia täytteitä takoyakeissa Japanissakaan. Ainoa suurin ongelma on takoyaki-pannu: yleensä valuraudasta tehty kapistus, jossa on puolipallojen muotoisia reikiä, mihin taikina kaadetaan. Taikinan keskelle laitetaan pala mustekalaa ja pikkuhiljaa kypsyessään tekelettä aletaan kääntelemään, jotta siitä saadaan täydellisen pallon muotoinen. Kevätsipulia en tästä reseptistä kannata myöskään unohtaa! Tuoretta kun on tällä hetkellä saatavilla kaupoista yllikyllin!

Takoyakipannua emme viitsineet lähteä Japanista raahaamaan. Youtubesta löytyikin  video, jossa näytettiin kuinka “Cakepop”-raudalla voit tehdä takoyakeja ja tästä  innostuneena lähdimme selvittämään, löytyisikö tällainen Suomesta. Kakkutikkarikonetta emme löytäneet, mutta sattumalta törmäsimme Anttilassa “Donut”-  makeriin, jolla voit tehdä pyöreitä pikkudonitseja, tai ehkä lähemminkin munkkeja.  Vieläpä -50% alennuksella, koko laitteelle tuli hintaa n.20€..

Rauta lähtikin mukaan ja kuola valuen aloimmekin valmistaa näitä ihania herkkuja! Taikina-ainekset kasaan ja rauta kuumaksi! Taikinaa sai pannulle kaataa jopa hiukan yli siitä mitä koloihin mahtui, jotta pallojen pyörittämiseen saisi hiukan täytemateriaalia. Takoyakit alkoivat muovautua ja kääntelemiseen käytin coctailtikkua. Suosittelen kuitenkin syömäpuikkoja (sellaisia jotka olisivat saaneet mennä vaikka pilalle ei itselläni ollut käsillä). Rauta näytti toimivan mainiosti ja yllätyin itsekin kuinka hyvin herkkujen valmistus kulki! Ainoa kompastuskivi oli laitteen kuumuus, joka ei noussut tarpeeksi korkealle. Kypsiä, kullan keltaisia takoyakeja kyllä saimme, mutta seitsemän pallon kypsymiseen ja valmistumiseen meni 15-20 minuuttia..

Valmiit tuotokset oli helppo nostaa lautaselle ja sitten olikin lisukkeiden aika. Yritimme metsästää takoyakikastiketta, mutta sitä emme tähän hätään saaneet, vaikka alan kaupoista etsimmekin. Osa oli myös kesälomilla (kuten Tokiokan), mutta emme antaneet tämän lannistaa! Onneksi kaapista löytyi teriyakikastiketta, jota voi vallanmainiosti käyttää takoyakikastikkeen sijaan. Boniittihiutaleitakaan emme onnistuneet samaan harmiksemme, mutta majoneesia löytyy kaupasta kuin kaupasta. Hiukan lisää kevätsipulia päälle ja avot:

Saimme kuin saimmekin takoyakeja! Donitsirauta oli kyllä huippulöydös! Kannattaa katsoa kodinkoneliikkeet läpi, jos on tosi kova takoyaki himo päällä :D! Mutta aiheemme ei lopukaan vielä tähän! Japanissa nyt saa jos jonkinmoisia karkkeja ja DIY-väkertämisnameja. Näitä yritämme saada jatkossa valikoimiimme, kuin myös muitakin DIY-makeisia! Törmäsimme Tokiossa tällaiseen ihanuuteen ja sehän oli pakko napata mukaan kokeiltavaksi:

“Kurukuru Takoyaki!”. Emme olleet varmoja, olivatko nämä makeita vai suolaisia, mutta välillä pitää olla vähän jännän äärellä!  Pakkaus itsessään jo houkutteli ostamaan ja lähempi tarkastelu kertoi, että mitään muuta ei tähänkään tarvita, kuin vettä ja mikroa. Kuten yleensä näissä värkkäyksissä. Ohjeet olivat myös selkeästi kerrottuna takana, eli suurempia japaninkielentaitoja ei edes tarvittu. Peruskanjit, kuten esim vesi, on hyvä hallita muutenkin, joten eikun pussi auki ja ihmettelemään!

Monen monta pussukkaa paljastui sisällöksi ja pienen miettimisen ja ohjeiden luvun jälkeen olikin selvää mitä askel askeleelta piti tehdä. Mustassa muotissa oli vasemmalla yläkulmassa myös kätevä vesimitta, jolla pystyi annostelemaan tarkan määrän nestettä aina mihinkin jauhepussiin. Kaksi omaa “sekoituskulhoa”, takoyakipallojen oma “kypsennysalusta” sekä mustekalalonkero ja katkarapu-täytteisiin omat muottinsa. Pieni muovinen lusikka helpotti massojen sekoittamista ja muovitikku oli pallojen pyörittämistä varten kypsennysvaiheessa. Pusseista taas löytyi takoyakitaikina-jauhetta, majoneesijauhetta, takoyakikastikejauhetta, sekä katkaravulta maistuvaa pinkkiä jauhetta. Jokaiseen sekoitettiin ainoastaan vettä, ei mitään muuta!

Pinkki massa tuoksuikin jo hiukan kalamaiselta ja näytti jokseenkin “epämääräiseltä”. Pieni uskonpuute tässä vaiheessa alkoi kalvamaan: mustekalojen ja katkarapujen muotit oli niin hirvittävän pienet! Kuinka muka tuon massan saa sieltä pois, ilman että se muussaantuu taas? Pelko oli kuitenkin aivan turhaa; massa pysyi kiinteänä ja oli hiukan “rasvaisen” oloista, joten pienen pienet mustekalalonkerot ja katkikset sai helposti poksauteltua ulos muotistaan. Jauhetta oli sen verta, että pieniä täytteitä tuli enemmän kuin mitä kahdeksaan palloon edes tarvitsi. Ei siis tarvinnut hermoilla, vaikka ehkä vähän olisikin mennyt hukkaan harjoitteluvaiheessa.

Lonkerot olivat ehkä hiukan toispuoleisen näköisiä, mutta katkikset saivat älyttömän hyvän näköisen kiillon pintaansa! Imukupit eivät näkyneet niin hyvin, mikä jäi hiukan harmittamaan, kunnes tajusi, että nämähän menevät melkein kokonaan piiloon taikinaan, eikä niistä näy kuin ehkä vähän pallon päällä. Tuoksu oli tosiaankin aikasen voimakas, hyvin keinotekoinen jopa. Täytteiden värikin sai hiukan hekottelemaan, mutta katkiksien ja lonkeroidenhan kuuluu olla punaisia :D! Allekirjoittanut ei uskaltanut noita paljaaltaan maistaa, mutta apukokki oli sen verran seikkailunhaluinen, että pisti roiman palan taikinaa suuhun. Ilmekään värähtämättä tämä totesi, että kyllä pyöreähkö esanssi sieltä voimakkaasti maistuu,  häivähdys ehkä tammea ja ripaus syysomenaa..

Taikinasta tuli hyvinkin normaalin näköistä soossia, joka sitten kaadettiin paistoalustaan ja täytteet tipauteltiin päälle. Jännittävä vaihe oli heittää koko komeus mikroon ja säätää lämpötila sellaiseksi, ettei kokkailuista tule liian tulista. Noudatimme sitten lopuksi paketin omaa watti ja aikamäärää, ettei vahingon sattuessa tarvitsisi itseään alkaa syyttelemään. Paistoaika oli vajaa minuutti, sitten pallot käänneltiin paketissa tulleella tikulla ympäri ja uusinta kierros vaan mikrossa. Lopuksi emme uskaltaneet enää edes katsoa, vaan annettiin pallurat jonkun ylemmän asteen käsiin:

 

JA LOPPUTULOS:

Majoneesipussiin lisättiin vain vesi ja reuna leikattiin irti, jotta saatiin pieni pursotuspussi. Kastikkeelle sama juttu. Takoyakit olivat hirvittävän kuumia, mutta pakkohan niitä oli alkaa suuhun lappaamaan. Ja maku oli juuri sitä, mitä saattoi odottaa: hiukan keinotekoista, rasvaista, kalaisaa mutta kuitenkin takoyakimaista! Ja ulkonäkö oli yllättävän autenttinen. Kotikokit myhäilivät tyytyväisyyttään, mutta päättivät kuitenkin jatkossa pitäytyä donitsipannu-takoyakeissa..

Ensi sunnuntaina meillä onkin sitten taas pienoismalli asiaa, tällä kertaa Accel Worldista ja Yotsubasta! Toivottavasti teillä oli hauskaa lukea keittiökokeilujamme, lisää on myös tulossa jäätelön, ramunejuomien ja makirullien muodossa! Ehkä jopa pienellä twistillä ;)!

Milla

Tags:

About Milla

AlfaNeko / Milla