Latest Headlines
0

Poppaa poppaa! Wasabijäätelöä Suomen kylmään kesään

Allekirjoittanut rakastaa jäätelöä yli kaiken ja varsinkin Japanissa on ollut varsin innostavaa maistella jos jonkinmoisia makuja. Totta kai meillä Suomessakin on ilahduttava repertuaari vaikka minkälaista sorbettia, kermajäätelöä, mehujäästä puhumattakaan, mutta välillä Japani vetää kyllä pidemmän korren! Olen syönyt aivan ihanaa “Red Velvet Cake” jäätelöä, merisuolajäätelöä, ankolla maustettuja tuutteja, mochijäätelöä sekä legendaarisia “Garigari”-mehujäitä ja nimenomaan sinisiä, soodanmakuisia puikkoja. Kannattaa muuten googlata viimeksi mainittu, jolta löytyy myös esimerkiksi Pasta Napolitan-makua ;). Sitä en olekaan maistanut ja saattaapi tuo makuelämys jäädä minulta kokematta, oi voi :D!

Tokiossa oleskellessa ihan must mestoja ovatkin Ikebukuron Sunshine Cityssä ainakin sijaitseva Milky Way-baari, jonka jäätelöannokset on nimetty eri horoskooppimerkkien mukaan. Baskin-Robbins on myös vakiopaikkoja, kirjoittelen näistä jossain vaiheessa myös blogausta.

Mutta asiaan! Ei tarvitse mennä omaa lähikauppaa pidemmälle, jos haluaa hyvää, itsetehtyä, japanilaisvaikutteista outoa jäätelöä! Erilaiset blogit ovat hehkuttaneet tänä kesänä jätskiä, jota voi tehdä itse ilman konetta, ilman raastavaa sekoittamista pakastimisen aikana ja lopputulos on hyvää ja kermaista, kuin tehtaiden valmistamat herkut! Vaikka kesä onkin ollut sateinen ja sisältänyt tänä vuonna kaikki neljä vuoden aikaa, jäätelö maistuu aina hyvältä.

Jäätelömassan perusreseptin olen saanut kakkutaikuri83:n blogista ja totesin sen näyttävän parhaimmalta eri versioista, mitä netistä löytyy. Linkitän hänen mainion bloginsa osoitteen loppuun. Eli perusmassan resepti ei ole minun omani, ainoastaan siihen lisättävien lisukkeiden reseptiikka.

Appelsiinia, inkivääriä ja vasemmalla wasabi-jauhetta

Kaikessa neroudessaan ja yksinkertaisuudessaan tarvitset näitä kolmea raaka-aineitta:

Vispikermaa 6dl

Kondensoitua maitoa 1 purkki (304ml)

Glukoosisiirappia 0,5dl

Näitä kaikkia löytyy ainakin isoimmista kaupoista, glukoosisiirappia piti hiukan metsästää. Johtuneeko siitä, että kyseinen jäätelöresepti on ollut nyt aika suosittua. Maitotiiviste on purkissa myytävää, vaaleankeltaista, hiukan jäykkää mutta nestemäistä ihanuutta, joka maistuu aivan kinuskille. Lisäsokeria ei siis tarvitse tähän lisätä, glukoosisiirappi itsessäänkin lisää makeutta! Lisäksi siirapin rooli tässä taisi olla se, että jäätelömassa ei muutu hileiseksi pakastaessa, vaan pysyy ihanan pehmeänä ja kermaisena. Maitotiiviste tekee koostumuksesta myös aika rasvaista ja yhdellä kertaa kokeilin laittaa sitä vähemmän, kuin mitä reseptissä mainittiin. Enollisen ystävällisesti pyydänkin teitä tekemään jäätelöä alkuperäisen reseptin mukaan, muuten tulee kovaa ja hileistä jäätelöä.

Kaikki ainesosat laitettiin yhteen ja sekoitettiin vaahdoksi. Vaahto saa olla minusta suht kovaa, mutta mitään voita ei kannata tuosta alkaa vatkailemaan. Jännetuppitulehdukset eivät myöskään ole muuten kivoja, joten käyttäkää suosiolla vatkainta. Tuosta määrästä tulee n. vajaan litran verran valmista jäätelöä. Tämän jälkeen alkaakin se jännittävin osuus, eli pitää valita, minkä makuista jäätelöä haluaa pakkaseen.

Kuten lupasin, tein jäätelöä pienellä japanilaisella twistillä. Matcha tuntui jotenkin niin tavalliselta, vaikkakin se maistuu hyvältä ja antaa jäätelömassalle uskomattoman kauniin värin! Päätinkin sitten ajatella jostain laatikon välimaastosta ja tulin siihen tulokseen, että nyt tarvitaan kylmään kesään jotain lämmittävää potkua! Wasabi-jäätelöä. Pikaisella googlaamisella löysin, että en ole ollut ainoa idean kanssa, mutta päätin lähteä kehittelemään tätä. Mutta pelkkä wasabi olisi varmasti kinuskisen makuiseen jäätelöpohjaan hiukan liian kunnianhimoton. Ja koska halusin nimenomaan vahvoja makuja, valitsin kyytipojaksi tuoreen inkiväärin ja appelsiinin tuomaan hiukan makeaa raikkautta.

Valmista massaa pakastettavaksi

Appelsiinin kuori antaa voimakkaampaa makua, kuin itse appelsiinin mehu ja koska en tahtonut jäätelöön suuria sattumia, jätin hedelmälihan pois. Muistakaa, että mikäli käytätte appelsiininkuorta, tulee hedelmä pestä erittäin huolellisesti. Lisäksi suosittelisin hiukan verottamaan kukkaroa ja ostamaan luomu-appelsiinia, jossa ei ole käytetty torjunta-aineita. Näidenkin kuoret kyllä kannattaa pestä erittäin hyvin. Lisäksi kannattaa olla varovainen kuorta raastaessa, jotta keltaisen alla olevaa valkoista ei sekoitu joukkoon. Se maistuu katkeralta ja voi pilata koko kokkauksen. Yhden appelsiinin kuori riitti suht hyvin, mutta puristin silti joukkoon vielä n. puolikkaan appelsiinin mehun, jotta maku olisi hiukan voimakkaampi.

Inkivääristä kannattaa käyttää tuoretta, jos haluaa hiukan väkevyyttä. Se raastettaan samalla tavalla, vielä parempi olisi ollut käyttää mehustinta tai blenderiä, mutta raaste oli itsessään myös erittäin mehukasta. Jos tuoretta inkivääriä ei löydy, voi varmasti käyttää myös jauhettua. Siitä en osaa sanoa tähän hätään, olisiko se liian mietoa, mutta kukin makunsa mukaan!

Kaupoissa myytävällä “wasabilla” ei yleensä ole juuri mitään tekemistä oikealla wasabilla. Oikeammin putkesta löytyvät tahnat on tehty piparjuuresta ja hyvässä lykyllä wasabia on vain 1%. Käytin itse Japanista ostettua, aitoa wasabia jauheena ja sekoitin sen sellaisenaan jäätelömassaan. Käytin reilun teelusikallisen verran ja se antoi mukavan poltteen kielelle. Kannattaa kuitenkin lisätä wasabi vähitellen, jotta massasta ei tule vastenmielisen väkevää omaan makuun. Vaalea massa muuttui hennon vihertäväksi ja kellertävät pilkut toivat ulkonäköön omaa viehätystä!

Tämän jälkeen sekoitus laitetaan sopivan kokoiseen rasiaan (käytin itse vanhaa jäätelörasiaa) ja pakkaseen ainakin kolmeksi, neljäksi tunniksi. Oma pakkanen piti jäätelön mukavan pehmeänä myös yön yli säilytettynä, mutta muistakaa tosiaan käyttää ilmoitetut määrät glukoosisiirappia ja kondensoitua maitoa, että koostumus olisi pakastamisen jälkeen ihanteellinen! Sekoittaa ei siis tarvitsee enää pakastimeen laitoin jälkeen.

Valmis jäätelö maistui aika muikealta. Appelsiini toi siihen tuttua raikkautta, inkivääri pientä väkevyyttä ja wasabin maistoi suht vahvana, mutta ei polttanut suuta! Kokonaisuus oli kuitenkin myös makea. Kuvassa jäätelö näyttää valkoiselta, mutta luonnossa siinä on pieni vihreä häivähdys. Koristelin annoksen myös pienellä määrällä wasabijauhetta. Siinä teille loppukesän herkku: Aisukuriimu joka hiukan poppaa :D!

Ensi sunnuntaina palataankin sitten Gundam-asiaan ja viikonpäästä tehdään taas ruokakokkailuja.

Käykää myös kurkkaamassa jäätelömassan reseptin tekijän ihanaa blogia: http://kakkutaikuri83.blogspot.fi/

Milla

 

Tags:
0

Ennen oli robotit pahvia..

Modelkittien rakentaminen ei ole pelkästään robottien kasaamista. Itse olen rakentanut myös Gundam-sarjaan kuuluvan “Bear-Guyn” ja seuraavalla syksyn reissulla Japaniin aion hankkia samaan sarjaan kuuluvat “Familyn”, johon kuuluu myös äiti (tai toinen isäkarhu, ihan miten itse tykkää) ja vauvakarhut rakennettaviksi. Itseäni kiehtoo enemmän tavallisten robottien sijaan erikoisuuden, tai jos jokin robo pitää kasata, kyllä siinä auttamattomasti pitää olla jotain pinkkiä.. Kaikenlainen söpö menee kyllä kovan kromin edelle :D!

Rakastan Yotsubaa yli kaiken, joten Kotobukiyan “Danboard Mini Modelkit” oli aika must ostos Akiban Kotobukiyan liikkeestä. Laatikko tuntui ihanan kevyeltä ja se kertoi helposta koottavasta, joka sopisi vielä omaan nyt taas kasvavaan kokoelmaan! Liimaa ei taaskaan tarvittaisi vaan tunnin ahertamisen jälkeen minulla olisi melkein valmiina aivan oma mini Danbo. Pieneksi pettymykseksi huomasin, että rinnan kohdalla oleva “kolikkoslotti” ja pään vasemmalla puolella oleva kytkin eivät olleet maalattuja, vaan saman ruskeaa kuin danbo itsekin on. Päätin olla reipas ja maalata nuo pienet osaset hopeamaalilla. Painiskelin sen kanssa, hommaanko ihan harmaata pienoismallimaalia, mutta tulin siihen tulokseen, että hopeinen tulisi kauniimmin esille.

Danbon kokoaminen tuntui paljon palkitsevammalta, kuin monimutkaisemman modelkitin, johon täytyy panostaa paljon enemmän aikaa, jotta tuloksia alkaisi näkyä. Pelkästään se, että Danbon pään sai valmiiksi yhdellä napsautuksella, ei aiheuttanut “tämä on liian helppoa”- huokausta, vaan sai sydämen sykähtelemään enemmänkin jännityksestä! Jostain syystä tässä minulla tuli suurempi pelko osien rikkoutumisesta, kuin puolta kalliipien kittien rakentamisessa. Myös modelin tasapaino oli alusta asti hyvä, Kotobukiyan laatu näkyi jokaisessa osassa. elvästi Danboa suunnitellessa on otettu se huomioon, että kokoaja tulee varmasti ottamaan kuvia tästä mallista ja sen vääntäminen erilaisiin asentoihin tulisi olla mutkatonta, plus tasapainon sellainen, ettei koko komeus koko ajan kippaa.

Hiukan harmitti tuo maalauspuoli, Danboni ehti istua hyllyllä muutamia viikkoja, ennen kuin se oli täysin valmis. Lisäksi valitsemani hopeinen maali (Revel) oli aika notkeaa sorttia. Valitsisin siis pienten hopeisten yksityiskohtien tekemiseen jotakin muuta pienoismallimaalia, mutta tällä pärjäsin joten kuten. Loppujen lopuksi Danbo toi elämää hyllyyn! Milloin se ratsastaa Umbreon tai Sylveon-pehmolla, milloin se kurkistelee kirjojen takaa tai vain seisoa nököttää syyllistävästi (?!”) Tuijottaen. Hirvittävän sympaattinen tapaus! Ja olihan Danbon päästävä myös seikkailemaan:

Mutta kuten aikaisemmin sanoin, myös robottien kokoaminen on mukavaa puuhaa, kunhan siinä on jotain pinkkiä.. Poikkeuksia teen kyllä myös tiettyjen sarjojen kohdalla. Mutta nyt nopeasti vielä kategoriaan #eiooeesgundam. Accel World on sarja, jota olen katsonut muutaman jakson verran ja ostanut mangaa jonkin verran japaniksi. Suuri aukko sivistyksestä siis löytyy vielä tätä sarjaa kohtaan, mutta pidän erityisesti sarjan ideasta. Aivan erityisesti pidän Kuroyukihimestä, hänen battle aliaksestaan “Black Lotuksesta” ja hahmokemia myös sarjassa toimii. Ei olekaan poikkeus, vaan sääntö että “Black Lotuksesta” sekä Harun “Silver Crownista” on myös tehty koottavat modelkitit. Lotuksen värimaailma toimii minun silmissäni älyttömän hyvin, mustan, liilan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on erittäin kaunis. Ja kuten hyvissä modelkiteissä, näissäkin tulee rekvisiittaa mukana, mikä lisää modelin estetiikkaa ja mielenkiintoisuutta.

Lotuksen mukana tulevat “dash” ja isku-efektit ovat erinomaisen näköisiä ja tekevät koko modelista uskomattoman kauniin! Jalusta helpottaa komeuden “posettamista”, mutta kovin liikuteltava Lotus ei ollut, mikä harmitti hiukan. Mitään maalauksia ei tarvittu, muutamat tarrat viimeistelivät lopputuloksen. Vaihtoehtona oli “combat-mode” tai perus ulkonäkö. Combat oli sen verta näyttävämpi, ettei ollut vaikeaa valita kumman lähtee rakentamaan. Epäilen kyllä suuresti, että lähden niitä vaihtamaan, ihan vain senkin takia, että modelkitin purkamisen saa yleensä tehdä hikivaluen ja kädet täristen.

Varastosta löytyy vielä “Silver Crown”, mutta luulen sen jäävän myöhäisempään kokoamiseen. Seuraava koottava onkin vanha kunnon Gundam, RX-0 Unicorn “Destroy-Mode”. Lisäksi olisi mukavaa saada hiukan palautetta blogista, mitä pidätte kuvien asetelmista, tuotetoiveita Manga Cafèn valikoimiin (esimerkiksi Danbo-tuotteita olisi myös mahdollista saada!) ja mistä artikkeleista pidätte eniten. Uusi päivitys luvassa taas keskiviikkona, silloin tehdäänkin jäätelöä japanilaisella twistillä!

Milla

 

 

Tags:
0

たこ焼きはおいしいです! eli takoyakit ovat OMNOMNOMNOM!

Viime tammikuun reissulla Tokiossa  asuimme Kōenjissa, mistä löytyy älyttömän hyvä valikoima pikaruokaloita (japanilaisia että länsimaalaisia), 24h auki olevia kauppoja, ravintoloita sekä pieniä ruokakojuja. Aivan ykköseksi meillä valikoita juuri tällainen, vanhemman pariskunnan ylläpitämä Taiyaki/Takoyaki-kioski.

Takoyakit ovat pyöreitä, paistettuja taikinapalloja, joiden sisältää löytyy yleensä mustekalaa. Pallojen päälle laitetaan tummaa takoyakikastiketta, majoneesia, merileväjauhetta ja boniittihiutaleita. Pallot tarjoillaan juuri takoyakiraudasta paistettuina, eli ovat aivan hirvittävän kuumia sisältä, mutta tolkuttoman hyviä!

Reissun jälkeen jäimmekin pohtimaan, miten itse voisimme näitä valmistaa? Raaka-aineita näihin on erittäin helppo löytää Suomesta, netti on pullollaan hyviä ohjeita myös ja jos ei satu mustekalaa olemaan, korvikkeena voi käyttää vaikka katkarapuja, mitkä eivät ole mitään tavattomia täytteitä takoyakeissa Japanissakaan. Ainoa suurin ongelma on takoyaki-pannu: yleensä valuraudasta tehty kapistus, jossa on puolipallojen muotoisia reikiä, mihin taikina kaadetaan. Taikinan keskelle laitetaan pala mustekalaa ja pikkuhiljaa kypsyessään tekelettä aletaan kääntelemään, jotta siitä saadaan täydellisen pallon muotoinen. Kevätsipulia en tästä reseptistä kannata myöskään unohtaa! Tuoretta kun on tällä hetkellä saatavilla kaupoista yllikyllin!

Takoyakipannua emme viitsineet lähteä Japanista raahaamaan. Youtubesta löytyikin  video, jossa näytettiin kuinka “Cakepop”-raudalla voit tehdä takoyakeja ja tästä  innostuneena lähdimme selvittämään, löytyisikö tällainen Suomesta. Kakkutikkarikonetta emme löytäneet, mutta sattumalta törmäsimme Anttilassa “Donut”-  makeriin, jolla voit tehdä pyöreitä pikkudonitseja, tai ehkä lähemminkin munkkeja.  Vieläpä -50% alennuksella, koko laitteelle tuli hintaa n.20€..

Rauta lähtikin mukaan ja kuola valuen aloimmekin valmistaa näitä ihania herkkuja! Taikina-ainekset kasaan ja rauta kuumaksi! Taikinaa sai pannulle kaataa jopa hiukan yli siitä mitä koloihin mahtui, jotta pallojen pyörittämiseen saisi hiukan täytemateriaalia. Takoyakit alkoivat muovautua ja kääntelemiseen käytin coctailtikkua. Suosittelen kuitenkin syömäpuikkoja (sellaisia jotka olisivat saaneet mennä vaikka pilalle ei itselläni ollut käsillä). Rauta näytti toimivan mainiosti ja yllätyin itsekin kuinka hyvin herkkujen valmistus kulki! Ainoa kompastuskivi oli laitteen kuumuus, joka ei noussut tarpeeksi korkealle. Kypsiä, kullan keltaisia takoyakeja kyllä saimme, mutta seitsemän pallon kypsymiseen ja valmistumiseen meni 15-20 minuuttia..

Valmiit tuotokset oli helppo nostaa lautaselle ja sitten olikin lisukkeiden aika. Yritimme metsästää takoyakikastiketta, mutta sitä emme tähän hätään saaneet, vaikka alan kaupoista etsimmekin. Osa oli myös kesälomilla (kuten Tokiokan), mutta emme antaneet tämän lannistaa! Onneksi kaapista löytyi teriyakikastiketta, jota voi vallanmainiosti käyttää takoyakikastikkeen sijaan. Boniittihiutaleitakaan emme onnistuneet samaan harmiksemme, mutta majoneesia löytyy kaupasta kuin kaupasta. Hiukan lisää kevätsipulia päälle ja avot:

Saimme kuin saimmekin takoyakeja! Donitsirauta oli kyllä huippulöydös! Kannattaa katsoa kodinkoneliikkeet läpi, jos on tosi kova takoyaki himo päällä :D! Mutta aiheemme ei lopukaan vielä tähän! Japanissa nyt saa jos jonkinmoisia karkkeja ja DIY-väkertämisnameja. Näitä yritämme saada jatkossa valikoimiimme, kuin myös muitakin DIY-makeisia! Törmäsimme Tokiossa tällaiseen ihanuuteen ja sehän oli pakko napata mukaan kokeiltavaksi:

“Kurukuru Takoyaki!”. Emme olleet varmoja, olivatko nämä makeita vai suolaisia, mutta välillä pitää olla vähän jännän äärellä!  Pakkaus itsessään jo houkutteli ostamaan ja lähempi tarkastelu kertoi, että mitään muuta ei tähänkään tarvita, kuin vettä ja mikroa. Kuten yleensä näissä värkkäyksissä. Ohjeet olivat myös selkeästi kerrottuna takana, eli suurempia japaninkielentaitoja ei edes tarvittu. Peruskanjit, kuten esim vesi, on hyvä hallita muutenkin, joten eikun pussi auki ja ihmettelemään!

Monen monta pussukkaa paljastui sisällöksi ja pienen miettimisen ja ohjeiden luvun jälkeen olikin selvää mitä askel askeleelta piti tehdä. Mustassa muotissa oli vasemmalla yläkulmassa myös kätevä vesimitta, jolla pystyi annostelemaan tarkan määrän nestettä aina mihinkin jauhepussiin. Kaksi omaa “sekoituskulhoa”, takoyakipallojen oma “kypsennysalusta” sekä mustekalalonkero ja katkarapu-täytteisiin omat muottinsa. Pieni muovinen lusikka helpotti massojen sekoittamista ja muovitikku oli pallojen pyörittämistä varten kypsennysvaiheessa. Pusseista taas löytyi takoyakitaikina-jauhetta, majoneesijauhetta, takoyakikastikejauhetta, sekä katkaravulta maistuvaa pinkkiä jauhetta. Jokaiseen sekoitettiin ainoastaan vettä, ei mitään muuta!

Pinkki massa tuoksuikin jo hiukan kalamaiselta ja näytti jokseenkin “epämääräiseltä”. Pieni uskonpuute tässä vaiheessa alkoi kalvamaan: mustekalojen ja katkarapujen muotit oli niin hirvittävän pienet! Kuinka muka tuon massan saa sieltä pois, ilman että se muussaantuu taas? Pelko oli kuitenkin aivan turhaa; massa pysyi kiinteänä ja oli hiukan “rasvaisen” oloista, joten pienen pienet mustekalalonkerot ja katkikset sai helposti poksauteltua ulos muotistaan. Jauhetta oli sen verta, että pieniä täytteitä tuli enemmän kuin mitä kahdeksaan palloon edes tarvitsi. Ei siis tarvinnut hermoilla, vaikka ehkä vähän olisikin mennyt hukkaan harjoitteluvaiheessa.

Lonkerot olivat ehkä hiukan toispuoleisen näköisiä, mutta katkikset saivat älyttömän hyvän näköisen kiillon pintaansa! Imukupit eivät näkyneet niin hyvin, mikä jäi hiukan harmittamaan, kunnes tajusi, että nämähän menevät melkein kokonaan piiloon taikinaan, eikä niistä näy kuin ehkä vähän pallon päällä. Tuoksu oli tosiaankin aikasen voimakas, hyvin keinotekoinen jopa. Täytteiden värikin sai hiukan hekottelemaan, mutta katkiksien ja lonkeroidenhan kuuluu olla punaisia :D! Allekirjoittanut ei uskaltanut noita paljaaltaan maistaa, mutta apukokki oli sen verran seikkailunhaluinen, että pisti roiman palan taikinaa suuhun. Ilmekään värähtämättä tämä totesi, että kyllä pyöreähkö esanssi sieltä voimakkaasti maistuu,  häivähdys ehkä tammea ja ripaus syysomenaa..

Taikinasta tuli hyvinkin normaalin näköistä soossia, joka sitten kaadettiin paistoalustaan ja täytteet tipauteltiin päälle. Jännittävä vaihe oli heittää koko komeus mikroon ja säätää lämpötila sellaiseksi, ettei kokkailuista tule liian tulista. Noudatimme sitten lopuksi paketin omaa watti ja aikamäärää, ettei vahingon sattuessa tarvitsisi itseään alkaa syyttelemään. Paistoaika oli vajaa minuutti, sitten pallot käänneltiin paketissa tulleella tikulla ympäri ja uusinta kierros vaan mikrossa. Lopuksi emme uskaltaneet enää edes katsoa, vaan annettiin pallurat jonkun ylemmän asteen käsiin:

 

JA LOPPUTULOS:

Majoneesipussiin lisättiin vain vesi ja reuna leikattiin irti, jotta saatiin pieni pursotuspussi. Kastikkeelle sama juttu. Takoyakit olivat hirvittävän kuumia, mutta pakkohan niitä oli alkaa suuhun lappaamaan. Ja maku oli juuri sitä, mitä saattoi odottaa: hiukan keinotekoista, rasvaista, kalaisaa mutta kuitenkin takoyakimaista! Ja ulkonäkö oli yllättävän autenttinen. Kotikokit myhäilivät tyytyväisyyttään, mutta päättivät kuitenkin jatkossa pitäytyä donitsipannu-takoyakeissa..

Ensi sunnuntaina meillä onkin sitten taas pienoismalli asiaa, tällä kertaa Accel Worldista ja Yotsubasta! Toivottavasti teillä oli hauskaa lukea keittiökokeilujamme, lisää on myös tulossa jäätelön, ramunejuomien ja makirullien muodossa! Ehkä jopa pienellä twistillä ;)!

Milla

Tags:
0

Kesäloman projekteja

Sarjakuva: http://ultimatewarrior-art.tumblr.com/

Sarjakuva: http://ultimatewarrior-art.tumblr.com/

Kesän conit alkavat pikku hiljaa olla ohi ja allekirjoittanut on päässyt muutaman viikon kesälomalle. Lomailu vain meinaa jäädä verkkokaupan päivitysten, uusien ja vanhojen tuotteiden tilailemisien ja niihin liittyvien asioiden hoitamisen alle. Lisäksi sää nyt ei ole mikään paraskaan mahdollinen :P..

Yritetään nyt ottaa tästä vähästä iloa irti! Bloggailen Manga Cafèn blogiin hiukan omia juttuja (Japaniin liittyviä luonnollisesti), uutuuksien testailua (reseptiikkaa tulossa esimerkiksi Ramuneen liittyen!) sekä hiukan muita keittiöjuttuja, joilla te söpöhöpöt voitte myös itse tuoda tuulahduksen Japania omiin keittiöihinne!

Vielä mainittakoon tässäkin, jos kaikki eivät ole kuulleet, että Manga Cafè on ottanut käyttöön uuden “Pocky ja Ramunepassin”! Passin saat ostosten yhteydessä coneista tai verkkokaupasta. Ohessa pikainen sarjakuva, passin toimintaperiaatteesta :D!

Tällä hetkellä omalla pöydällä pyörii oikeastaan gundamit ja muut pienoismallit. Manga Cafè on gundameita myynyt, myös koottavia Pokemon-figuja, mutta perus pienoismallit ovat jääneet hiukan taka-alalle. Itseäni näin otakuna tietysti enemmän on kiehtonut animeihin liittyvät rakentelut, mutta Japanissa pienoismalliharrastus on muutakin kuin robottien väsäämistä. Uskomattoman hienot pienoisrautatiet, pienine ihmisineen, puineen, rakennuksineen on jokaisella reissullani Tokioon ollut suuren ihmetyksen aihe. Erikoiskaupat notkuvat jos jonkinmoisista rakennusprojekteista, niin valmiissa pakkauslaatikoissa, kuin oman mielikuvituksen varassa tehtävistä pienoismalleista. Itsellä oma luovuus ei juuri tällä hetkellä riittäisi omien rakennelmien suunnitteluun, vaan olen tyytynyt valmiisiin malleihin, jotka jo itsessään ovat minunlaiselleni aloittelijalle monien tuntien väkerrys urakoita.

Nyt tämän blogauksen asiaan! Pienoismallien ihmeellinen maailma. #onneksieiolepieniäosia..

Model Kawai tuottaa skaalassa 1:25 olevia pienoisrakennuksia, joiden teemana ovat mm.nostalgiset ruoka -ja keramiikkakojut. Haastavuutta näissä lisää maalattavat ja liimattavat osat! Koskaan aiemmin en ole tehnyt tällaisia, Gundamit kun ovat niin  paljon helpompia “leikkaa ja naksauta paikoilleen” projekteja, joissa maksimissaan tulee vielä tarroja paikoilleen liimattavaksi. Samaan hengen vetoon nyt mainittakoon, että Gundamien rakentamista ei kannata loppupeleissä aliarvioida, mutta ymmärrätte varmasti pointti. Gundamien osat ovat kuitenkin valmiiksi maalattuva, mutta olen nähnyt niistäkin vallan hienoja customeita.

 

Tyytyväisenä voinkin nyt todeta, että ylitin itseni ja tein kokonaan loppuun Model Kawain Oden-kojun! Maalaus tapahtui Revellin- pienoismallimaaleilla ja liimassa käytin Humbrolin muovipinnoille sopivaa liimaa. Maalausvaihe oli se mukavin, pienten yksityiskohtien tekeminen keittokulhoihin ja kannuun oli hauskaa, mutta liimausvaihe oli järkyttävän hanurista! Osat kyllä pysyivät paikoillaan nätisti (tuota perhanan puuta lukuunottamatta), mutta pienten osien liimaus on aina hirvittävä duuni.

Valmis tekele!

Valmis tekele!

Tuo paperinen, punainen lyhty oli toiseksi vaikein liimattava, heti puun jälkeen..

Tuo paperinen, punainen lyhty oli toiseksi vaikein liimattava, heti puun jälkeen..

 

 

 

 

 

 

 

Kojun mukana tuli alusta, johon sai liimattua jonkilaisesta kiteisestä materiaalista tehtyä ruoho ja hiekka-alustaa. Joku tietävämpi voisi valistaa, mistä nämä hötöt oli tehty. Tätä materiaalia olen nähnyt paljon myytävän japanilaisissa pienoismallikaupoissa ja vain mieliluvitus on rajana valikoimassa, halusitpa tehdä lumista, hiekkaista, mutaista yms maisemaa pienoismallisi alle.

Huippuhienolta tuo kyllä näyttää ja vaikeusaste olisi ehkä 3/5. Jos tällainen poropeukalo aloittelija saa tuollaista jälkeä aikaan, niin mitä sitten vähän taitavampi tai kokeneempi? Aikaa kului palttiarallaa 6-8 tuntia.

Olisin kiinnostunut laajentamaan pienoismallivalikoimaamme, mikäli sinulla olisi kiinnostusta tällaisiakin pienoismalleja kohtaan, ole rohkeasti yhteydessä tai kirjoita kommenttikenttään!

Seuraavassa blogauksessa menemmekin sitten keittiön puolelle ja kerron teille, kuinka näppärästi voit itse tehdä kotona takoyakeja, ilman rautaista takoyaki-pannua :D! Lisäksi tämän jälkeen pienoismalliblogauksessa aiheena onkin Accel World ja Yotsuba!

- Milla